Runot

Rakkaus ja yhteiselo toisen ihmisen kanssa on joskus myrskyisää, mutta monesti taistelun arvoista. Tämä teksti ajelehti korvieni välissä eräänä aamuna, vaikka juuri tuolloin sää oli tyyni.

Ruosteinen rakkautemme
törmäyskyrssilla vuoreen
jyrkkään isoon jäiseen

mennäänkö vaan läpi
unohdetaan kaikki
ja ollaan taas happy?

paiskaudun meihin
syvemmälle kuin koskaan
vesille epämukaville
tuntemattomille
kivuliaille

pidätän hengitystä
viimeiseen asti

yskin anteeksipyynnön
itken ja tajuan
sut haluan pitää
mihin tahansa hintaan.

Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Tämä runo kertoo kahden elämänkumppanuksen viimeisestä katsekontaktista kuolinvuoteella. Molemmat isovanhempani menehtyivät pienen ajan sisällä toisistaan, ja teksti syntyi jossain määrin heidän inspiroimanaan. Levätkää rauhassa, rakkaat. 

Katson sinua silmiin
olen puolimatkassa pilviin
vuoristoradat kolisevat
elämän liitokset natisevat

kukoistava nuoruuden kukka
rakastuneet ja lakanan nukka
hikisillä ihoilla
juoksimme alasti pihoilla

riitojen jälkeiset mielihalut
uuden alun työkalut
potku kohdunseinämään
sisään, ulos, elämään

sidoimme kuusi kengännauhaa
julistimme joulurauhaa
vuosia arjen askareita
lakastui vanha pensasaita

kyynelin kastellun kukkapenkin
juuret kasvoivat katkeriksi
kaaduin mukana vanhan senkin
en jaksa muistaa miksi

katso minua silmiin
olen puolimatkassa pilviin
rakkaani, tulethan perässä
mutta ethän pidä kiirettä.

Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Tässä yksi vähän pidempi rakkausruno, joka on mielestäni yksi parhaistani. Teksti syntyi kuin itsestään nykyisen parisuhteeni alkuvaiheessa, kun olimme siirtymässä tunnusteluvaiheesta syvemmille vesille.

Osallistuinpa tällä ja muutamalla muulla runonpätkällä J. H. Erkon kirjoituskilpailuunkin keväällä 2019, mutta ei tällä kertaa tullut menestystä. Ehkä seuraavassa elämässä. ?

Katseemme riisuvat
ujosti toisiaan,
kaikki sinussa kiinnostaa.

Välissämme sänky kuin meri,
sielujemme peili,
sukellus tuntemattomaan.
Olenko valmis itseni paljastamaan?

Alkamassa matka pitkä tai lyhyt,
ehkä elämänmittainen,
mutta yhteinen.

Sukellan syvälle sinuun, 
nostan pintaan tunteesi hukkuneet
saaden kehosi taas soimaan.

Katse elvyttää toiveet tukahtuneet,
kosketus kiteyttää haaveet haihtuneet.
Haavat vaietut havisevat hiljaa auki.
Meissä on parantava voima.

Me olemme yhtä
kuin tämä hetki.
Yksin olemme yhdessä,
yhdessä olemme yksi.

Katselen sinua salaa,
kellut yön aallokossa.
Luomesi kuin lumpeenlehdet,
värähdellen
kätkevät alleen kukkivan kauneuden.

Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Rakkaus on pelottavan ihana ja inspiroiva voima. Tämä paatoksellinen pläjäys syntyi yhtäkkiä kesken kesälomareissun, mutta en ole keksinyt sille vielä sopivaa nimeä. Jos sinulla on nimiehdotus, heitä se kommenttikenttään tai vieraskirjaan!

Sinä olet…

Näky, johon sokeudun.
Tuoksu, johon tukehdun.
Jyvä, josta erottuvat akanani.
Uni, joka kastelee lakanani.
Askel, johon kompastun.
Kuilu, jonka partaalla horjun.
Liekki, joka polttaa minut tomuksi.
Uurna, joka ympäröi tuhkani.

Minun elämäni.

Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.