Tässä vähän pidempi rakkausruno, joka on mielestäni yksi parhaistani. Teksti syntyi kuin itsestään nykyisen parisuhteeni alkuvaiheessa, kun olimme siirtymässä tunnusteluvaiheesta syvemmille vesille.
Katseemme riisuvat
ujosti toisiaan,
kaikki sinussa kiinnostaa.
Välissämme sänky kuin meri,
sielujemme peili,
sukellus tuntemattomaan.
Olenko valmis itseni paljastamaan?
Alkamassa matka pitkä tai lyhyt,
kenties elämänmittainen,
mutta yhteinen.
Sukellan syvälle sinuun,
nostan pintaan tunteesi hukkuneet
saaden kehosi taas soimaan.
Katse elvyttää toiveet tukahtuneet,
kosketus kiteyttää haaveet haihtuneet.
Haavat vaietut havisevat hiljaa auki.
Meissä on parantava voima.
Me olemme yhtä
kuin tämä hetki.
Yksin olemme yhdessä,
yhdessä olemme yksi.
Katselen sinua salaa,
kellut yön aallokossa.
Luomesi kuin lumpeenlehdet,
värähdellen
kätkevät alleen kukkivan kauneuden.
Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.
