Runot

Lapsuuden metsä

Lapsuuden metsäni kaadettiin vuonna 2018. Samaisena syksynä istuskelin erään ison kiven päällä fiilistelemässä ja kirjoitin tämän. Toivottavasti saan elää nähdäkseni päivän, kun tämä metsä on noussut uuteen kukoistukseensa.


Hiljaa mailleen metsä vanha vaipuu.
Kuorissaan kaikuvat keväät ja ruskat.
Juuriaan vuoleskelee nuoruuden kaipuu,
kasvukivut ja lahomisen tuskat.

Aha, sitten tuli moottorisaha!
Metsuri viaton, tarkoitus niin jalo…
Tippui latvat, sammui vehreyden palo.
Kai elämää tärkeämpää on raha.


Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *