Runot

Viimeisen kerran

Alkuperäinen versio tästä runosta tuli kirjoiteltua aikoinaan erään parisuhteen viimeisinä hetkinä.


Rakasteltuamme itkin.
Tähystin syvälle silmiisi,
mutten nähnyt meitä enää.⠀⠀⠀⠀

Elämän eliksiiriä valui
sisäreittäsi pitkin.

Yhteiset unelmamme paperilla,
jonka vedit pöntöstä alas.
Kaikki on jo sanottu.


Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Runot

Laitakaupunki

Haiku on mielenkiintoinen ja mulle aika vaikea runotyyppi. Tässä yksi harvoista haikurunoista, joihin olen itse ollut tyytyväinen.


Nuori nainen nukahtaa
yötä vartovan
kaupungin kämmenelle

Muuan kadulla
asuvat suru & minä
me naapurukset

Viha hiipii varpaillaan
kutsun sen kylään
ja keitän meille kahvit.


Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Runot

Väliaikaista

Kaikki on väliaikaista. Multa on noin vuoden sisään kuollut pari sukulaista. Syksy on melankolista aikaa ja saa mut pohtimaan elämän katoavaisuutta.


Haihdun sameaan syysilmaan
käsi kädessä
kanssa muistojeni
sadan sieltä syliisi
vapauttaen sinut surusta

– myös kipu on väliaikaista.



Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Runot

Sieluni peili

Vanhassa kliseessä taitaa sittenkin olla jotain perää…


Luulin näkeväni lävitsesi.

Näinkin
pienen
naiivin
tahritun
epävarman
maiseman.

Silmäsi ovat sieluni peili.


Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Runot

Riippumatto(muus)

Tämä kiireettömien riippumattohetkien inspiroima runo kertoo tunteiden riippumattomuudesta.


Yhteinen riippuvuus elämästä.

Sylikkäin tässä
riipumme vain me
ja tunteemme
toisista riippumattomat.

Mistä se riippuu,
kauanko tätä k
estää?


Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Blogi

Runoja elämästä, suomalaisen miehen kynästä

Moro! Olet tavalla tai toisella löytänyt tiesi henkilökohtaisen runoblogini pariin. Tai no, eihän tämä enää henkilökohtainen ole, sillä nyt haluan jakaa runot kanssasi. Blogini sisältää runoja elämästä, kuolemasta ja niiden välistä. Suoraan suomalaisen miehenkönsikkään runosuonesta.

Olen pohjimmiltani ihan tavallinen kolmekymppinen karvanaama. Mulla on mielekäs päivätyö ja ihana avovaimo. Kaikki elämäni perusasiat ovat kunnossa, ja voin sanoa olevani onnellinen. Siitä huolimatta mulla on taipumus melankolisuuteen. Toisinaan oikein hakemalla haen synkkää mielialaa ja pyöriskelen siinä. Olen pohtinut syytä melankolisuuteeni ja tullut siihen tulokseen, että koen sen itselleni kaikkein luovimpana mielentilana.

Alun perin runoiluharrastukseni on saanut alkunsa noin kymmenenvuotiaana kirjoittaessani perheemme mökkikirjaan eräästä syksyisestä metsäretkestä:

“Meikäläinen poimi rouskut ja haperot, mutsille jäivät vain pienet naperot.”

Mökkikirjoihin rustatut kömpelön humoristiset riimittelyt ovat saaneet perheemme keskuudessa nimen “tankerorunous”. Tankerorunot kuuluvat asiaan tänäkin päivänä aina kun vierailen kesämökeillä. Sittemmin olen nuorena aikuisena kirjoittanut hempeitä ja joskus tuhmiakin rakkausrunoja silloisille mielitietyilleni. Riipaisevimmat tekstit ovat kuitenkin syntyneet kieriessäni sydänsurujen (tai muiden surujen) vallassa viskipäissäni lattialla.

Jokainen elämän osa-alue on runon arvoinen

Nykyään kirjoitan runoja mieleni syövereistä ja useimmiten selvin päin. Monet niistä kumpuavat omista kokemuksistani ja toiset puhtaasti mielikuvituksesta. Runojeni aiheet käsittelevät rakkautta, iloa, surua, erotiikkaa, luontoa, päihteiden käyttöä ja kaikkea siltä väliltä. Blogini nimi on Runoja elämästä, koska mielestäni jokainen elämän osa-alue on runon arvoinen.

Teen viestintää työkseni, ja runoilu on mulle myös tärkeä tapa ylläpitää luovan kirjoittamisen taitoani. Lisäksi se on keino purkaa ja käsitellä mieltäni painavia asioita. Kirjoitustyylini on elämänmakuinen ja suorasukainen, ja pyrin kirjoittamaan runoja ilman turhia rajoituksia. Osa runojen aiheista on minulle arkoja, joten haluan pysytellä toistaiseksi anonyyminä.

Luovin kellonaika minulle on yleensä yöllä juuri ennen nukahtamista tai aamulla kun olen vielä puoliunessa. Puolisoni on jo tottunut siihen, että toisinaan herään keskellä yötä silmät ristissä kirjoittelemaan muistiinpanoja puhelimeeni. Päihteet ovatkin sitten oma lukunsa; niidenkin vaikutuksen alaisena yleensä runosuoni pulppuaa, mutta nykyään tulee käytettyä vähemmän.

Olen harkinnut blogin perustamista jo vuosia, mutta en ole oikein tiennyt mistä kirjoittaa. Nyt tiedän, mutta saatan toisinaan kirjoitella tähän blogiin muutakin kuin runoja. En tosin tiedä vielä mitä. Aika näyttää.

Tämän blogin lisäksi julkaisen runoja myös Rakkausrunoja.fi -sivustolla. Runoistani löytyy kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista ja Pinterestistä. Kukaties jonain päivänä toteutan yhden haaveeni ja julkaisen omakustanteisen runokirjan.

Jos haluat lähettää mulle risuja, ruusuja tai vaikka runoja, kirjoitathan vieraskirjaani. Halutessasi voit tilata myös Runokirjeen, jolloin saat minulta runoja suoraan sähköpostiisi.

Toivottavasti saat tämän blogin ja sen sisältämien runojen lukemisesta yhtä paljon kuin minä niiden kirjoittamisesta. Runollisia hetkiä just sulle!

Runopoeka, Turussa 28.8.2019