Runot

Haaksirikko

Rakkaus ja yhteiselo toisen ihmisen kanssa on joskus myrskyisää, mutta monesti taistelun arvoista. Tämä teksti ajelehti korvieni välissä eräänä aamuna, vaikka juuri tuolloin sää oli tyyni.


Ruosteinen rakkautemme
törmäyskyrssilla vuoreen
jyrkkään isoon jäiseen

mennäänkö vaan läpi
unohdetaan kaikki
ja ollaan taas happy?

ei ei
tästä ei mennäkään
mayday mayday
me törmätään!

roikun ylpeyteni kannella
kynsin ja hampain
otteeni irtoaa

paiskaudun meihin
syvemmälle kuin koskaan
vesille epämukaville
tuntemattomille
kivuliaille

pidätän hengitystä
viimeiseen asti

vedän meitä henkeen
keuhkoni täyttyvät
kirosanojen merestä
paskamyrsky raivoaa

päästän irti
tuuli helpottaa

purskahdan pintaan
ajelehdin rantaan
ryömin luoksesi
nousen polvilleni

yskin anteeksipyynnön
itken ja tajuan
sut haluan pitää
mihin tahansa hintaan.


Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Runot

Puolimatkassa pilviin

Tämä runo kertoo kahden elämänkumppanuksen viimeisestä katsekontaktista kuolinvuoteella. Molemmat isovanhempani menehtyivät pienen ajan sisällä toisistaan, ja teksti syntyi jossain määrin heidän inspiroimanaan. Levätkää rauhassa, rakkaat. 


Katson sinua silmiin
olen puolimatkassa pilviin
vuoristoradat kolisevat
elämän liitokset natisevat

kukoistava nuoruuden kukka
rakastuneet ja lakanan nukka
hikisillä ihoilla
juoksimme alasti pihoilla

riitojen jälkeiset mielihalut
uuden alun työkalut
potku kohdunseinämään
sisään, ulos, elämään

sidoimme kuusi kengännauhaa
julistimme joulurauhaa
vuosia arjen askareita
lakastui vanha pensasaita

kyynelin kastellun kukkapenkin
juuret kasvoivat katkeriksi
kaaduin mukana vanhan senkin
en jaksa muistaa miksi

katso minua silmiin
olen puolimatkassa pilviin
rakkaani, tulethan perässä
mutta ethän pidä kiirettä.


Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Runot

Unihiekkaranta

Tässä yksi vähän pidempi rakkausruno, joka on mielestäni yksi parhaistani. Teksti syntyi kuin itsestään nykyisen parisuhteeni alkuvaiheessa, kun olimme siirtymässä tunnusteluvaiheesta syvemmille vesille.

Osallistuinpa tällä ja muutamalla muulla runonpätkällä J. H. Erkon kirjoituskilpailuunkin keväällä 2019, mutta ei tällä kertaa tullut menestystä. Ehkä seuraavassa elämässä. ?


Katseemme riisuvat
ujosti toisiaan,
kaikki sinussa kiinnostaa.

Välissämme sänky kuin meri,
sielujemme peili,
sukellus tuntemattomaan.
Olenko valmis itseni paljastamaan?

Alkamassa matka pitkä tai lyhyt,
ehkä elämänmittainen,
mutta yhteinen.

Sukellan syvälle sinuun, 
nostan pintaan tunteesi hukkuneet
saaden kehosi taas soimaan.

Katse elvyttää toiveet tukahtuneet,
kosketus kiteyttää haaveet haihtuneet.
Haavat vaietut havisevat hiljaa auki.
Meissä on parantava voima.

Me olemme yhtä
kuin tämä hetki.
Yksin olemme yhdessä,
yhdessä olemme yksi.

Katselen sinua salaa,
kellut yön aallokossa.
Luomesi kuin lumpeenlehdet,
värähdellen
kätkevät alleen kukkivan kauneuden.


Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Runot

Nimetön rakkauspaatosruno

Rakkaus on pelottavan ihana ja inspiroiva voima. Tämä paatoksellinen pläjäys syntyi yhtäkkiä kesken kesälomareissun, mutta en ole keksinyt sille vielä sopivaa nimeä. Jos sinulla on nimiehdotus, heitä se kommenttikenttään tai vieraskirjaan!


Sinä olet…

Näky, johon sokeudun.
Tuoksu, johon tukehdun.
Jyvä, josta erottuvat akanani.
Uni, joka kastelee lakanani.
Askel, johon kompastun.
Kuilu, jonka partaalla horjun.
Liekki, joka polttaa minut tomuksi.
Uurna, joka ympäröi tuhkani.

Minun elämäni.


Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Runot

Sieluni peili

Vanhassa kliseessä taitaa sittenkin olla jotain perää…


Luulin näkeväni lävitsesi.

Näinkin
pienen
naiivin
tahritun
epävarman
maiseman.

Silmäsi ovat sieluni peili.


Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Runot

Riippumatto(muus)

Tämä kiireettömien riippumattohetkien inspiroima runo kertoo tunteiden riippumattomuudesta.


Yhteinen riippuvuus elämästä.

Sylikkäin tässä
riipumme vain me
ja tunteemme
toisista riippumattomat.

Mistä se riippuu,
kauanko tätä k
estää?


Katso runojeni kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista tai Pinterestistä.

Blogi

Runoja elämästä, suomalaisen miehen kynästä

Moro! Olet tavalla tai toisella löytänyt tiesi henkilökohtaisen runoblogini pariin. Tai no, eihän tämä enää henkilökohtainen ole, sillä nyt haluan jakaa runot kanssasi. Blogini sisältää runoja elämästä, kuolemasta ja niiden välistä. Suoraan suomalaisen miehenkönsikkään runosuonesta.

Olen pohjimmiltani ihan tavallinen kolmekymppinen karvanaama. Mulla on mielekäs päivätyö ja ihana avovaimo. Kaikki elämäni perusasiat ovat kunnossa, ja voin sanoa olevani onnellinen. Siitä huolimatta mulla on taipumus melankolisuuteen. Toisinaan oikein hakemalla haen synkkää mielialaa ja pyöriskelen siinä. Olen pohtinut syytä melankolisuuteeni ja tullut siihen tulokseen, että koen sen itselleni kaikkein luovimpana mielentilana.

Alun perin runoiluharrastukseni on saanut alkunsa noin kymmenenvuotiaana kirjoittaessani perheemme mökkikirjaan eräästä syksyisestä metsäretkestä:

“Meikäläinen poimi rouskut ja haperot, mutsille jäivät vain pienet naperot.”

Mökkikirjoihin rustatut kömpelön humoristiset riimittelyt ovat saaneet perheemme keskuudessa nimen “tankerorunous”. Tankerorunot kuuluvat asiaan tänäkin päivänä aina kun vierailen kesämökeillä. Sittemmin olen nuorena aikuisena kirjoittanut hempeitä ja joskus tuhmiakin rakkausrunoja silloisille mielitietyilleni. Riipaisevimmat tekstit ovat kuitenkin syntyneet kieriessäni sydänsurujen (tai muiden surujen) vallassa viskipäissäni lattialla.

Jokainen elämän osa-alue on runon arvoinen

Nykyään kirjoitan runoja mieleni syövereistä ja useimmiten selvin päin. Monet niistä kumpuavat omista kokemuksistani ja toiset puhtaasti mielikuvituksesta. Runojeni aiheet käsittelevät rakkautta, iloa, surua, erotiikkaa, luontoa, päihteiden käyttöä ja kaikkea siltä väliltä. Blogini nimi on Runoja elämästä, koska mielestäni jokainen elämän osa-alue on runon arvoinen.

Teen viestintää työkseni, ja runoilu on mulle myös tärkeä tapa ylläpitää luovan kirjoittamisen taitoani. Lisäksi se on keino purkaa ja käsitellä mieltäni painavia asioita. Kirjoitustyylini on elämänmakuinen ja suorasukainen, ja pyrin kirjoittamaan runoja ilman turhia rajoituksia. Osa runojen aiheista on minulle arkoja, joten haluan pysytellä toistaiseksi anonyyminä.

Luovin kellonaika minulle on yleensä yöllä juuri ennen nukahtamista tai aamulla kun olen vielä puoliunessa. Puolisoni on jo tottunut siihen, että toisinaan herään keskellä yötä silmät ristissä kirjoittelemaan muistiinpanoja puhelimeeni. Päihteet ovatkin sitten oma lukunsa; niidenkin vaikutuksen alaisena yleensä runosuoni pulppuaa, mutta nykyään tulee käytettyä vähemmän.

Olen harkinnut blogin perustamista jo vuosia, mutta en ole oikein tiennyt mistä kirjoittaa. Nyt tiedän, mutta saatan toisinaan kirjoitella tähän blogiin muutakin kuin runoja. En tosin tiedä vielä mitä. Aika näyttää.

Tämän blogin lisäksi julkaisen runoja myös Rakkausrunoja.fi -sivustolla. Runoistani löytyy kuvitettuja versioita Instagramista, Facebookista ja Pinterestistä. Kukaties jonain päivänä toteutan yhden haaveeni ja julkaisen omakustanteisen runokirjan.

Jos haluat lähettää mulle risuja, ruusuja tai vaikka runoja, kirjoitathan vieraskirjaani. Halutessasi voit tilata myös Runokirjeen, jolloin saat minulta runoja suoraan sähköpostiisi.

Toivottavasti saat tämän blogin ja sen sisältämien runojen lukemisesta yhtä paljon kuin minä niiden kirjoittamisesta. Runollisia hetkiä just sulle!

Runopoeka, Turussa 28.8.2019